Alekin haku

::. KOIRAA OSTAMASSA …


Ihminen on joskus hullu kun jotain haluaa! Niin minä totesin itseni olevan.
Alekin Suomeen tulo alkoi vitsistä: Kysy nyt edes mitä se maksaa? Ja sitten se oli menoa. En vaan uskonut mitä olen valmis tekemään saadakseni koiran Suomeen. Ja vielä hullumpi on ystäväni, joka lähti vapaaehtoisesti mukaan reissuun tyttärensä kanssa.

Reissu alkoi torstai-iltana Helsingin Vuosaaresta. Alkoi tylsä laiva matka Rostockiin.
Laivassa ei ollut mitään tekemistä. Esim. Tax-free oli auki koko matkan aikana vain kaksi tuntia. Laivassa tutustuimme kahteen suomalaiseen koiraihmiseen, Kirsiin ja Riittaan. Heillä oli sama päämäärä kun meillä, Luxemburgin koiranäyttely. Tosin heillä oli koirat mukana. Perillä Rostockissa olimme kahdentoista aikaan lauantai vastaisena yönä.

Ajoimme 830 kilometriä yhdeksässä tunnissa. Välillä Kirsi edellä välillä me. Sinä yönä ei tehty muuta kuin tuijotettiin autobaanaa ja vastaan tulevia rekkoja. Automme Mafalda sai kyytiä, tuli karstat putsattua! Ja minä taas sain korvani lukkoon, ohitukset olivat välillä ihan järjettömiä ja vauhdit huimia. Näin jälkeen päin tuntuu ihmeelliseltä miten siitä yöstä on selvinnyt.

Olimme Luxemburgissa hyvissä ajoin. Ehdimme käydä vaihtamassa vaatteet ja syömässä hotellissa ennen näyttelyn alkamista.

Näyttelyjärjestelyt eivät todellakaan olleet Suomen tasoa. Näyttelyyn oli ilmoitettu yli 5000 koiraa ja paikan siisteydestä vastasi yksi ihminen joka siivosi lattiat koirien jätöksistä. Näyttelyhallissa ei ajoittain ollut ihan hyviä tuoksuja.

Näyttelyyn oli ilmoitettu 41 mustaa. Taso oli aika kirjava ja varsinkin trimmaukset vaihtelivat laidasta laitaan. Alek esiintyi kehässä ja oli valioluokan kolmas.

Luxemburgissa näyttelyt ovat kokopäivän näyttelyitä. Koirat eivät pääse kesken päivää pois. Vaan suomalainen keksii miten sekin onnistuu, varsinkin kun alkoi olla hieman väsynyt olo.
Paperit ja koira vaihtoivat omistajaa ja alkoi Alekin matka kohti Suomea.

Alek oli ensi hetkestä alkaen ranskalainen herrasmies, jolla oli äärettömän hyvät tavat. Alekin kanssa ei ollut vaikeuksia hississä tai hotellihuoneessa, eikä myöskään kaupungilla kohdatessa muita koiria.

Meillä oli lauantai-illasta tiistai-iltaan aikaa seikkailla ympäri Saksaa.

Ensimmäisen yön olimme Luxemburgissa. Kaupunki oli kaunis ja maisemat solineen todella upeat. Hintataso oli hieman kallis meidän matkabudjetillemme.

Sunnuntaina ajoimme reilut 300 kilometriä Dortmundiin. Yövyimme 1500-luvulla rakennetussa linnassa nimeltä Golden Tulip, jos joku matkustaa koiran kanssa suosittelen todella, niin hyvää palvelua emme saaneet missään. Esim. kun kaupat olivat kiinni, niin ravintolasta tuotiin Alekille bratwurstia! Tyyny oli varmaan kolmen normaali tyynyn kokoinen.

Linnan ympäristöstä löytyi mahtavat lenkki polut, heti linnan takaa alkoi polkuja vaikka kuinka paljon. Maanantai aamupäivänä koulusimme niitä Alekin kanssa yli kaksi tuntia. Ei riitä yksi ja kaksi koiraa mitä siellä kohtasimme. Erona Suomeen kaikilla oli koirat irti ja siitä huolimatta ne tottelivat. Yksikään koira ei tullut morjestamaan minua ja Alekia ilman omistajansa lupaa.

Maanantaina päivällä ajoimme n.350 kilometriä Hampuriin. Meille oli varattu hotelli Reeperbahnin sivukujalta.

Sitten seikkailtiin hiukan erilaisessa maastossa. Sarin kanssa metsästimme Hampurista hevostarvikeliikeen ja oli pakko ottaa liikkeestä kuva, sellaista en ollut ennen nähnyt.

Kävimme muutaman kerran kaakaolla tuttavien työpaikalla, vähän paremmassa ravintolassa. Kose ja Kati olivat suuri apu tutkiessamme Hampuria.
Alek osoittautui oikeaksi herkkupyllyksi, hän rakasti kaakaon päällä olevaa kermavaahtoa. Minä en asiasta hirveästi pitänyt, pitkä parta täynnä kermavahtoa. No, onneksi pyyheliinat on keskitty.

Samoilimme pitkin Reeperbahnia monta tuntia. Alek ei ollut kadun vilinästä moineskaan.

Tiistai-iltana lähdimme ajamaan kohti Rostockia, vajaa 200 kilometriä. Pääsimme laivan yöllä yhdeltä. Matka alkoi olla loppuillaan ja tuli vain hinku kotiin.

Suomeen pääsimme torstai aamuna kello kahdeksan. Kirsti tuli meitä matkalaisia morjestamaan Forssaan. Taisi olla ihan tyytyväinen Alekiin!

Kotiinpaluu olisi voinut olla mukavampikin, kuraa, kuraa ja kuraa koko piha täynnä. Hetken mietin olenko hulluuden lisäksi tyhmä. Yksi karvatassu lisää tuomaan kuraa sisälle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *