Kennel

Minä
Olen 60-luvun lopulla syntynyt nainen Porin Noormarkusta. Minulla on kolme lasta, vuosina -90 ja -93 syntyneet pojat Toni ja Jesse, sekä vuonna -97 syntynyt tyttö, Taru. Pojat ovat jo opiskelemassa muualla ja ovat kotona enää viikonloppuisin. Taru on vielä kotona ja on suurena apuna hevosten ja koirien kanssa.
Olin yli 10 vuotta maatalouslomittajana, mutta työtapaturman seurauksena uudelleenkoulutin itseni mielenterveyshoitajaksi.

Pala koirahistoriaa
Ensimmäinen oma koirani oli saksanpaimenkoira, vuosi oli 1987.
Mustaterrieriin tutustumisen aloitin vuonna 1995 ja musta-hopea kääpiösnautseriin 2008. Kasvatus tuli kuvaan ensin saksanpaimenkoirilla vuonna 1996 ja sen jälkeen mustaterriereillä, valkoisillapaimenkoirilla sekä kääpiösnautsereilla. Kennelnimi minulle on myönnetty vuonna 2002.

Näyttelykärpänen pääsi puremaan mustaterrieriuroksen C.I.B FIN MVA SE MVA DK MVA EE MVA V-98 JK3 Aldersmoor Bogdanin kautta. Bogarin omistin yhdessä Kirsti Pitkäsen (kennel Zornoi) kanssa. Koulutuskärpänen oli purrut jo aikaisemmin, JK3 Tuuliportin Dalan ja sen pojan JK2 Tuuliportin Fikon kautta.
Olin vuosia ollut aktiivisesti mukana Suomen Mustaterrierit ry:ssä, joista vuosia  yhdistyksen puheenjohtajana. Olin tekemässä rodulle ensimmäistä ja nyt seuraavaksi voimaan tulevaa  jalostuksentavoiteohjelmaa ja monet erikoisnäyttelyt, tuomarikollegiot, kilpailut ja leirit.
Kasvattajaryhmäni Best in Show-voitto Harjavallassa 2008 ja Erikoisnäyttelyn 2010 voitto kasvatillani ovat olleet kasvatustyöni tähtihetkiä.

Tätä päivää
Suurella todennäköisyydellä saksanpaimenkoirat ja valkoisetpaimenkoirat ovat jääneet historiaan. Mustaterrierin ja kääpiösnautserin pentuja tulee kumpaakin n. 1 pentue vuodessa tai harvemmin.
Minun pitää itse uskoa siihen pentueeseen minkä teen. Haluan jokaisen pentueen olevan sellaisen, mistä itse voisin ottaa pennun. Katson jalostukseen käyttämieni koirien kokonaisuuteen, en tuijottaen yhteen kirjaimeen tai pelkkään näyttelymenestykseen.
Haluan taata kotonani oleville koirille yksilöllisen kohtelun, enkä sen takia voi kasvattaa kotona olevaa koiramäärää liian isoksi. Olen lähes joka pentueesta etsinyt hyvän sijoituskodin yhdelle nartulle. Valtaosa kasvattieni omistajista on minuun säännöllisesti yhteydessä ja osaan on muodostunut vuosia jatkunut ystävyys.
Tätä päivää on rämpiminen jälkimetsissä, tottiskentällä, näyttelyreissuja ystävien kanssa, sekä nauttimista koirista ja yhteiselosta niiden kanssa.
Olen vuosien varrella kerännyt monen tuhannen mustaterrierin tiedot koirasukuohjelmaan. Se tiedosto on myös eräs suuri apuväline pentueita miettiessäni.
Kasvatuksen ja kouluttamisen rikkaus on mahdollisuus oppia joka päivä jotain uutta, sekä ystävyyssuhteet jotka ovat muodostuneet vuosien varrella.

Lopetan erään vanhan kasvattajan sanoihin kasvattamisesta: ”Niin kauan kuin pystyy oppimaan ja tuntemaan, kannattaa kasvattaa. Kun ei enää pysty oppimaan uutta, eikä enää pennun menetys tunnu missään, kannattaa lopettaa”.

Jaana

Yksi vastaus artikkeliin Kennel

  1. Anne Kurtti sanoo:

    Hei!

    Olen todella kiinnostunut Venäjänmustaterrieristä rotuna. Olisin kysynyt, olisiko tämä rotu sellainen josta saisi koulutettua homekoiran? Homekoiran kouluttaminen ja työskentely sillä alalla kiinnostaisi joten näiden yhdistäminen olisi mahtava juttu!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *